Archive for April, 2006

Epäkonferenssisaarekkeen antia

Friday, April 7th, 2006

Tänään pidimme toisen informaalin keskustelun epäkonferenssitilassa siitä, miten blogien käyttöönottoa voitaisiin edistää yliopistoissa. Ajatuksena oli, että paikalle tulisi henkilöitä useista yliopistoista. Ikävästi paikalla taisi olla pelkästään Helsingin yliopiston ihmisiä icon smile Epäkonferenssisaarekkeen antia Jere Majava toimi tilaisuuden puheenjohtajana ja kertoo tästä varmasti myöhemmin lisää.

124948476 33ff41ebb9 m Epäkonferenssisaarekkeen antia 

Keskeisin huomio mihin päädyimme, oli että blogien alustateknologiaa on turha yrittää yhdenmukaistaa. Kukin käyttäköön mitä blogialustaa haluaa, sillä tarpeita on yhtä monta kuin eri blogialustoja. Yliopistoissa voisi olla virallisia blogipalveluita osallisilleen, mutta niiden sijaan voi halutessaan käyttää vaikka jotakin ilmaista palvelua kuten Bloggeria. Monet alustoista ovat myös plugin-laajennuksilla muokattavissa haluamakseen.

Se mikä sen sijaan voisi toimia käyttöönoton edistämisen välineenä, on tämän ITK:n konferenssiaggregaattorin tyyppinen sovellus, joka luo näennäisen yhteisön. Tämänkin kokeilun yhtenä keskeisenä huomiona on, että moni on perustanut oman blogin pelkästään tämän konferenssiaggregaattorin takia. Toivottavasti ne blogit myös jatkavat omaa elämäänsä ilman ITK:ta icon smile Epäkonferenssisaarekkeen antia

Ihmiset haluavat kuulua yhteisöön ja yliopistojen välisen yhteistyön rakentaminen voisi lähteä tällaisista erilaisista aggregaattoreista, jotka yhdistävät erilaisia intressiryhmiä eri yliopistoista.

Voit kuunnella koko sessiomme keskustelun oheisesta Podcast-nauhoituksesta:

Unconference – Blogit yliopistoissa (MP3 – 28MB, 61min)

Prolearn-verkosto ja täydennyskoulutuksen tulevaisuusnäkymiä

Friday, April 7th, 2006

Vietin torstaina hetken TKK Dipolin ja Palmenian studiossa Tapio Koskisen ja Mika Tuuliaisen kanssa keskustellen Prolearn-verkostosta, täydennyskoulutuksen tulevaisuusnäkymistä, blogeista ja sertifiointitapojen muutoksista.

Sivuhuomiona, Prolearn:lla on myös käytössään Professional Learning -aiheen käsittelyyn kehittämäni Dicole tietotyöympäristö, joka koostuu wikeistä, blogeista ja aggregaattoreista. 

Epävirallinen keskustelumme oli varsin kiintoisaa ja oli mukava kuulla miten täydennyskoulutuslaitokset näkevät osaamisen kehittämisen haasteet tulevaisuudessa.

Nauhoitin keskustelun Podcast-muotoon ja se löytyy oheisen linkin takaa:

Prolearn ja tulevaisuusnäkymät – Tapio Koskinen, Mika Tuuliainen, Teemu Arina (MP3 -14MB, 29min)

Kirsti Lonka aamun avajaisluennossa

Thursday, April 6th, 2006

Huh, ehdimmepäs juuri ja juuri ITK -päivien avajaisluentoon, jossa olikin jo tupa täynnä ihmisiä. Avajaisluennoista seurasin Anne Vähäpassin ja Kirsti Lonkan esityksiä, joista Annen esitystä en tänne uskalla kommentoida, kun ei sitä myöskään videolle saanut taltioida.

Kirsti Lonkan esitys puolestaan oli rautaa, aiheenaan “tulevaisuuden visio oppimisesta”.

124144725 4a91805707 m Kirsti Lonka aamun avajaisluennossa

Kirsti aloitti harmittelemalla, että nojautumalla omiin opetuksiinsa ja vanhoihin malleihinsa, on vaikea muuttua ja hyväksyä uusia tapoja osaksi omaa maailmaansa. Hän kysyy yleisöltä kysymyksen:

Mikä on radikaalein muutos, joka on tapahtunut oppimisen ja opettamisen käytännöissä viimeisen kymmenen vuoden aikana?

Vaikka oppiminen hänen mukaansa tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, hänellä ei silti ole aikaa ottaa kysymykseen vastauksia yleisöltä icon wink Kirsti Lonka aamun avajaisluennossa Minua tosin kiinnostaisi, mikä on oma vastauksesi hänen kysymykseensä?

Omasta mielestäni mitään radikaalia ei ole tapahtunut. Suurin osa kehityksestä on iteratiivista ja disruptiiviset innovaatiot ovat kyllä nostaneet päätään, mutta mikään niistä ei ole merkittävästi hetkauttanut teollisen tuotantologiikan kautena kehitettyjen opetuksen ja oppimisen malleja. Hän itse toteaakin, että hyvin tieteellisesti todistetut mallit eivät ole levinneet yhtään mihinkään: esimerkiksi vain 10% on kokeillut koulussa 80-luvulla kehitettyä prosessikirjoittamista. Kukkaislasten ongelmalähtöistä oppimistakin on yritetty työntää 60-luvulta asti.

Monilla on edelleen vallitseva käsitys, että “muisti on kuin skanneri”. Nykytutkimuksen perusteella muisti toimii pikemminkin kuin tehdas. Tärkeää on mitä siellä on ennestään.
Uuden oppimista haittaavat tunteet, jotka aiheuttavat ärtymystä, kun ihminen kohtaa asioita, jotka eivät sovi olemassa oleviin malleihin. Ihmiset katsovat asioita erilaisten lasien läpi.

Kirsti korostaa, että omien sisäisten mallien jatkuva arviointi on kaikkein tärkein taito.

Hän ottaa esiin oppimisen perinteisen mallin, jossa oppiminen on yksilöllinen prosessi ja opetuksen tulos. Hän käyttää vertaiskuvana bulimiaoppimista, ensin ahmitaan paljon informaatiota ja sitten se oksennetaan tenttipaperille. Itselleni tuli mieleen filosofi Pekka Himasen käyttämä termi kertakäyttöoppiminen: Einstein menee kokeeseen, kirjoittaa e=mc^2, opettaja korjaa paperin vallitsevan käsityksen mukaan ja antaa paperin takaisin Einsteinille, jonka jälkeen paperi lentää saman tien roskikseen.

Uudet vertaiskuvat olivat vastaavia, mitä kuulin n. kuukausi sitten Kai Hakkaraisen jollakin luennolla. Keskeisenä ajatukse on, että oppiminen ei ole vain tiedonhankintaa, vaan myös esim. kasvamista tiettyyn oppimiskulttuuriin. Ei ole pelkästään yksilöllistä älykkyyttä vaan myös sosiaalisesti hajautettua älykkyyttä. Tässä yhteydessä mainittiin myös älylliset proteesit, eli ulkoiset ajattelun työkalut, joille oma älykkyys voidaan hajauttaa. Tästä esimerkkinä kännykkä ja sen unohtuminen kotiin: älykkyytemme laskee kerta heitolla, kun emme enää “muista” puhelinnumeroita.

Simulaatioiden esittämisen yhteydessä Kirsti toteaa, että nykyään toiminta on kovin action-keskeistä. Toiminnasta puuttuu kokonaan reflektio, joka on oleellista uuden oppimisen kannalta. Erityisesti kvartaalitaloudessa meillä on kovin vähän aikaa pysähtyä pohtimään mitä juuri teimme, mitä teimme väärin ja mitä voisimme tehdä vieläkin paremmin. Tulen itse todennäköisesti sivuamaan uudelleen tätä aihetta päivän päätöspaneelissa, sillä olen itse pohtinut tätä reflektion merkitystä laajentamalla David Kolbin kokemuksellisen oppimisen mallia sosiaaliseen kontekstiin.

Lopuksi Kirsti vielä muistuttaa, että tekstiviestit voisivat olla loistava opetuksen väline. Sen sijaan että pyydämme sulkemaan puhelimet, voisimmekin yrittää hyödyntää niiden mahdollisuuksia, sillä uusien välineiden mukanaan tuomat uudet sosiaaliset käytänteet ovat luonnollisia nuorille. Olen samaa mieltä ja lisäisin vielä, että Messengerillekin voisi olla opetuksellista käyttöä. Suurin osa nuorista käyttää jotakin lyhytviestintä.

Kirsti päättää esityksensä: “Koulutammeko opiskelijoita tulevaisuutta varten tänään käyttäen eilispäivän metodeja ja ajatuksia?”